Eve Hamari – suunnittelija kevään kukkakuosien takana
Aloitamme sarjan, jossa esittelemme naisia kuosiemme takana. Ensimmäisenä esittelemme 29-vuotiaan muotoilijan Eve Hamarin, joka rakastaa tekstiilien tuntumaa ja emotionaalista ulottuvuutta.
Miten päädyit suunnittelemaan kuoseja?
On monen tekijän summa miten päädyin suunnittelemaan kuoseja. Olen lapsesta saakka kokenut vetoa visuaalisiin asioihin, kuten väreihin ja pukeutumiseen. Esimerkiksi monet lastenkirjojen kuvitukset piirtyvät mieleeni yhä selkeästi. Vartuin maaseudulla ja koen varhaisten luontokokemusten olevan tärkeä osa omaa visuaalista maailmaani. Kukka- ja kasviaiheet ovat tälläkin hetkellä kuoseissani keskiössä.
Taidepedagogisten opintojen myötä kiinnostuin kehittämään omaa kädenjälkeäni ja päätin hakeutua opiskelemaan tekstiilisuunnittelua. Tekstiili on kiehtova materiaali, sillä olemme siihen kosketuksissa lähes vuorokauden ympäri. Se on kehomme lähin koti ja siihen liittyy usein paljon tunteita ja muistoja. Tekstiilikuosien tekemisessä yhdistyy kuvallinen ilmaisu ja pehmeä, elävä, ihmistä lähellä oleva käyttömateriaali.
Mitäs ovat tekstiilisuunnittelun parhaat puolet? Entä ne haastavammat?
Tekstiilisuunnittelun parhaat puolet liittyvät omalla kohdallani tekstiilin haptisuuteen ja emotionaalisuuteen. Näen, että erityisesti nykyaikana korostuu erilaisten tuntumien tärkeys, sillä sormemme ovat todella kiinni erilaisissa tasaisissa ja kovissa kosketusnäytöissä ja näppäimistöissä.
Tekstiileihin kätkeytyy myös paljon lohtua, hoivaa ja lämpöä, sillä ne liittyvät usein ihmisten väliseen kosketukseen. Pyyhkeeseen kääriminen, yhteisen huovan alle käpertyminen, unille peitteleminen.
Tekstiilisuunnittelijana on antoisaa kuulla ihmisten käyttötekstiileihin liittyvistä tunteista ja mieleen jääneistä hetkistä. Yhtä innostavaa on myös kuulla, mitä jokin uusi kuosi katsojassaan herättää. Tekstiilien kanssa ihmisen kokemusmaailma on usein vahvasti läsnä. Se on minusta äärimmäisen kiinnostavaa.
Tekstiilien haastavat puolet liittyvät ehdottomasti niiden ympäristövaikutukseen ja niiden tuotantoon liittyviin sosiaalisiin epäkohtiin. Olen tyytyväinen saadessani tehdä yhteistyötä juuri Finlaysonin kanssa, sillä tiedän, miten paljon yritys tekee töitä vastuullisemman tekstiilituotannon puolesta.
Kukat rönsyilevät Armas-, Kumpula- ja Huiske-kuoseissa.
Minkälainen Finlaysonin kevään kukkakuosien suunnitteluprosessi oli?
Suunnittelin Finlaysonille SS21-mallistoon neljä kukka- ja luontoaiheista kuosia; Kumpula, Armas, Huiske ja Hieta. Kuoseissani keskeisiä piirteitä ovat eloisuus, runsaus ja ilo. Taustatyönä keräsin pienimuotoisen kyselyn siitä, mitä ihana tarkoittaa ja mikä on ihanaa. Saamistani vastauksissa korostuivat luontoon, kesään ja aistimuistoihin liittyvät asiat. Suunnittelua edeltävänä kesänä olin viettänyt paljon aikaa taloyhtiömme rehevän puutarhan kukkia ja kasveja piirrellen sekä maalaillen. Se oli nautinnollista uppoutumista kesän väreihin ja leikinomaiseen kuvan tuottamiseen. Monet tuona kesänä tehdyistä luonnoksista päätyivät jatkotyöstöön ja lopulta kuoseiksi.
En ole liittänyt kuosejani tiettyihin trendeihin, vaikkakin tietynlainen naivismi tuntuu olevankin nyt vallalla. Näen, että kukat ovat aiheena lähes ikiaikainen. Jo muinaisen Egyptin taiteessa näkyy kukka-aiheita ja yli tuhatvuotisissa vanhoissa kiinalaisissa tekstiileissä kukkabrodeerauksia. Ihmisten ja kukkien välillä tuntuu olevan eräänlainen ajaton yhteys, onhan kukkien huomattu lisäävän jopa mielihyvähormonien tuotantoa. Minulle kukat ovat värien ja muotojen ravintoa mielelle.
Mikä inspiroi sinua?
Juuri nyt minua inspiroi kevään ja kesän tulo omassa naapurustossani. Joka päivä jokin uusi kasvi tai kukka on puskenut pintaan. Samaan aikaan maa on vielä aika paljas, vähän mutainen ja sävyiltään ruskea. Pidän tästä karun ja herkän yhdistelmästä. Teen jonkin verran taideopetustöitä ja lasten työt inspiroivat minua myös. Niiden intuitiivisuus, pelottomuus ja yllätyksellisyys on vaikuttavaa.
Mistä et luopuisi?
Villasta, sillä se on ehdottomasti lempimateriaalini. Haaveilen, että vielä jonakin päivänä jaan pihamaan lemmikkilampaideni kanssa. Toistaiseksi lähimpänä lammasta ovat villaiset tekstiilini: lempivillapaitani, villahuopani ja -sukkani. Oli ilahduttavaa huomata, että Huiske-kuosini on päässyt Finlaysonin torkkupeittoon, jonka yhtenä materiaalina on kierrätetty villa.
Luonnoskirjasta, joka on minulle tärkeä työväline, jonne sekä piirrän että kirjoitan. Toisaalta se on myös ehdoton viihdyke varsinkin junamatkoilla tai mökkireissuilla. Kyniä taas hankin, käytän ja hukkaan koko ajan. On kamalaa huomata, että kynää ei ole lähellä, kun pitäisi päästä raapustamaan jotakin.
Sotkusta. Toivoisin, että sotkun ja sotkemisen merkityksestä tehtäisiin jokin kattava tutkimus! Voisin ryhtyä sotkun puolestapuhujaksi. Tekstiilikasat, villit pihat ja romulaatikot puhuttelevat minua. Ilman sotkua ei voi olla myöskään seesteisyyttä.