Suomen värit
by Finlayson

Suomi on tuhansien värien maa, joista merkittävimmät ovat piirtyneet maisemina sieluihimme. Vuonna 2021 lähdimme yhdessä kartoittamaan Suomen värejä valokuvaaja Akseli Valmusen kanssa, joka lähti tutkimusmatkalle ympäri Suomen tallentaen värit valokuviin. Kotimaan kiertueen lopputulemana syntyi Finlaysonin Suomen värit -värikartan ensimmäinen osa: kahdeksan väriä tarinoineen ja kuvineen.

Koli

63° 0943807' 29° 8088080'

3.5.2021 | 12:33 | KOLI

Saavuin Kolille illan aikana. Taivas oli pilvinen, mutta taivaan rannassa näkyi ohut kaistale, josta odotin auringon vielä laskiessa tulevan lisää esiin. Aurinko pääsi paistamaan ja värjäsi valon lämpimäksi. Ilta oli tuulinen. Lämpöasteita oli noin kaksi astetta. Ukko-Kolin huipulla ei ollut muita. Kävellessäni huipulle vastaan tuli pariskunta, mutta illan viimeisistä auringonsäteistä sain nauttia itsekseni. Käynti Kolilla oli minulle neljäs kerta, mutta ensimmäinen kerta, kun näin Kolin kansallismaiseman omin silmin. Aikaisemmilla kerroilla on joko ollut sumuista, sateista tai lumisateista ja näkyvyys on ollut niin huono, että maisema ei ole näkynyt. Nyt maisema avautui kirkkaasti, vaikka taivas olikin pilvinen. Matkalla pohjoiseen Koli on ensimmäinen pysähdys, jossa näkee pitkälle.” 

Holmanperä

64° 2876729' 23° 8476193'

8.5.2021 | 18:28 | HOLMANPERÄ

"Pysähdyin tien päähän, jonka vieressä oli mökki ja josta näki suoraan rantaan. Pakkasin kameralaukun ja lähdin kävelemään niemen kärkeen, minne oli matkaa parisen kilometriä. Päivä oli lähes pilvetön, mutta melko kylmä. Ajattelin, että päivä olisi näin etelässä jo lämpimämpi, mutta piti pukea lämpimästi päälle, kun päivä oli aavistuksen viimainen. Asteita oli vain muutama. Tuuli mereltä, siitä suomen yleisimmästä tuulensuunnasta, lounaasta. Merellä ajelehti jäälauttoja, jotka näyttivät kuin jäävuorilta. Perämereltä oli jo jäät lähteneet ja ne ajelehtivat rannikolla edestakaisin merivirtausten ja tuulten johdattamina.

Kävellessäni hiekkarantaa edemmäs vastaan tuli hienoja hiekan sävyjä ja muotoja. Osa vesirajassa olevasta hiekasta näytti punaiselta ja jopa siniseltä, kun dyyneiksi muodostunut hiekka oli päivän valossa juuri niin kuin hiekan sävy värikortissa. Niemen kärjessä hiekka vaihtaa paikkaa jatkuvasti aaltojen ja tuulen mukana ja muodostaa lammikoita hiekkadyynien väleihin. Hiekka on niin hienojakoista, että se jää pieniksi lautoiksi veden pinnalle ja lautat tekivät hienoja varjoja veden pohjaan lammikoihin. Tämä yhdistelmä muodosti valokuvaan keltaista marmoria muistuttavan pinnan. Illan tullen pystytin teltan rantaan ennen illan kuvausta. Viimeisestä telttayöstä oli aikaa ja oli hauska huomata, miten vaikeaa teltan pystyttäminen tuulessa oli. Ajatukset pyörivät kuvaamisessa ja teltta meinasi lähteä koko ajan tuulen mukaan. Sain teltan kuitenkin ansiokkaasti pystyyn ja lähdin kuvaamaan. Laitoin yöpuun valmiiksi, jotta pääsen nopeasti nukkumaan. Ilta oli tuulinen ja kolea. Elohopea tuntui olevan lähellä nollaa, ehkä viima teki siitä vielä kylmemmän. Iltavalossa hiekkadyynit muuttuivat keltaisen ja punaisen eri sävyiksi. Hiekasta löytyi keltaista ja pinkkiä. Variksenmarja kukki teltan läheisyydessä punaisena ja magentaisena. Yöllä lämpötila meni aavistuksen pakkaselle, mutta yö sujui hyvin teltassa."

Porkkalanniemi

59° 9701196' 24° 3933435'

23.5.2021 | 14:58 | PORKKALANNIEMI

Kävin Porkkalanniemellä koiralenkillä. Kävelimme vain lyhyen matkan, kun koirallani oli vatsatauti ja voimat vähissä. Kun saavuimme Porkkalanniemen kärkeen, merisumu laittoi hengityksen huuruamaan. Rantakalliot olivat jäkälän peitossa ja sumun seasta paistava pehmeä ja kuulas valo teki kallion jäkälistä siniharmaita. Keltaisessa kalliossa sinertävä jäkälä teki hienon kontrastin. Koko Porkkalanniemen kärjen kallioranta on lähes kauttaaltaan tämän harmaan jäkälän peitossa. Ei tuullut yhtään ja lämpötila oli noin 14 astetta. Sumun yllättäessä lämpötila laski yllättävästi mutta hälvettyään lämpötila taas nousi. Välillä sumupilvi tiivistyi sateeksi ja tunsin ensimmäistä kertaa tänä vuonna kevään kääntyvän kesään, kun sade teki luonnosta kesän tuoksuisen. En olisi halunnut lähteä sateesta, mutta koira tahtoi jo lepäämään.” 

Helvetinkolu

62° 0541730' 23° 8310459'

10.5.2021 | 10:35 | HELVETINKOLU

Kansallispuiston parkkipaikalla ei ollut muita saapuessani. Myöhemmin paikalle saapui kuitenkin eläkeläispariskunta, joka jakoi matkan kanssani Helvetinkolulle. Päivä oli sateinen, mutta se teki hyvää alueen väreille. Kirkkaassa auringonpaisteessa vihreä väri olisi ollut vaikeampi löytää maastosta, mutta kosteassa ilmassa kolun varjoisen puolen jäkäläinen kallio oli juuri se vihreä, mitä hain. Sammalpeitteinen vihreä oli taas aivan liian kirkkaan vihreä. Kävelin portaat alas rantaan ja kiipesin kolun alhaalta ylös. Keskellä kolua oli vielä jäätä, ja minun piti kiivetä seinämiä hyväksi käyttäen sen yli. Kolu oli odottamaani hienompi ja syvempi. Sanoisin, että sateessa näkymä oli erityisen jylhä ja karu. Vettä valui kolun pohjaa pitkin kallion päältä alas järvelle. Reitti kolun pohjalla oli liukas, mutta ei mitenkään mahdoton kulkea. Kolun pohjalla tunnelma on jotenkin positiivisen klaustrofobinen. Se tuntuu suojapaikalta.

Konttainen

66° 2118392' 29° 2107019'

4.5.2021 | 21:45 | KONTTAINEN

Ajan Kuusamosta Konttaiselle. Illan valo maalaa maisemaa. Pääsen perille, ja Konttaisen reitin parkkipaikalla on yksi auto. Kävelen kohti huippua, ja auton omistajat tulevat vastaan. Jään yksin reitille. Kuusamossa vaikuttaa olevan todella vähän ihmisiä. Tuntuu, että saa olla yksin. Huipulla aurinko valaisee katkerasti kasvavia puita. Auringon ympärille on muodostunut haloilmiö. Tuuli on kovaa, ja odottelen auringon laskemista kävellen tuulen suojaisella puolella. Aurinko muuttuu laskiessaan punaiseksi ja värjää kelottuneita ja vielä elossa olevia mäntyjä lähes violetiksi. Paikalle saapuu pariskunta ihailemaan auringonlaskua. Viimeiset auringonsäteet ovat merkillisen punaisia. Konttaisen huipulla on paljon kelottuneita puita, jotka iltavalossa muuttuvat harmaista vaaleanpunaisiksi. Lämpöasteita on enää illalla vain pari, ja on pysyttävä alati liikkeessä tuulisella huipulla.

Saana

69° 059503' 20° 815588'

6.5.2021 | 17:36 | SAANA

Matkalla huipulle tuli vastaan jäätyneitä tunturijäkäliä, tykkylumikasoja, vihreitä kiviä ja keltaista jäkälää. Maisema näytti ylhäällä kuin olisi kävellyt pohjoisnavalla. Oli vaikea kuvitella, että on toukokuu. Matkalla sääolot vaihtelivat jatkuvasti. Parkkipaikalla mietin, kannattaako laittaa merinokerrasto vai olla laittamatta. Onneksi en laittanut, kun ensimmäisen 50 metrin nousun jälkeen aurinko porotti niin, että oli käärittävä hihatkin. Ylempänä rinteellä alkoi pakkanen kiristyä ja huipulle oli pysähtynyt pilvi, joka teki ilmasta vieläkin kylmempää. Huipulla oli niin huono näkyvyys, että erotin juuri ja juuri parin metrin päästä huipulla olevan postilaatikon, jossa on tunturin kävijälista. Kun laskeuduin alas pilvestä, keli kuin pysähtyi. Tunturin päällä oli täysin tyyntä, eikä tuullut yhtään. Taas tuntui siltä, että olisi voinut olla t-paitasillaan. Jäin hetkeksi istumaan kallion reunalle vain ihmettelemään näkymää. Maailma kuin pysähtyi. Lumi vaijensi äänet ja tuulettomuus teki kokemuksesta melkoisen zeniläisen. Tuntuu kuin sydän löisi hitaammin.” 

Asplund

63° 1481520' 21° 5431615'

9.5.2021 | 12:33 | ASPLUND

Ajoin Kalajoelta ensin Vaasaan. Ajattelin, että merellinen kaupunki voisi tuoda jotain hyvää kuvasatsiin. Löysin rannasta veneilijöiden punamultaisia varastorakennuksia, joiden ovet olivat keltamultaisia. Näkymä oli hieno. Rannassa venelaitureilla oli ihmisiä valmistelemassa veneitään tulevaan kesään. Pohjoisesta saapumisen jälkeen noin kymmenen asteen lämpötila tuntui t-paitakeliltä. Aurinko paistoi lähes kirkkaalta taivaalta.” 

Kuikkapuro

62° 7817852' 29° 4098720'

3.5.2021 | 14:37 | KUIKKAPURO

Ajan Helsingistä kohti Kolia ja pysähdyn nähdessäni koivujen latvoissa punasta. Kävelen koivujen keskellä ja etsin punaista väriä. Maassa on vielä puhtaanvalkoisia lumikasoja. Kuvaan niitä ja etsin sopivaa koivunlatvaa edustamaan punaista. Koivikon keskeltä löytyy sopiva puu, mutta väri ei vastaa sitä, miltä se näytti auton ikkunasta vauhdissa. Lähden takaisin autolle ja huomaan tien varressa kanervikkoa, jonka latvoissa on juuri se punainen, mitä etsin. Aurinko paistaa ja käyn makuulle kuvaamaan kanervaa. Paikallinen kävelijä pelästyy kävellessään tien reunaa ja ihmettelee, mitä on tapahtunut. Nopeasti kuitenkin valkenee, että olen kuvaamassa jotain. Toivotetaan hyvät päivät, ja kävelijä jatkaa matkaa. Tien varret ovat täynnä kanervikkoa punaisenaan. Aurinko on sulattanut lumet jo joitain päiviä sitten. Tien toisella puolella järvi on edelleen jäässä, mutta niin puikottunut, etten uskaltaisi astella sen päällä. Aurinko lämmittää, mutta lämpöasteita on vain pari.

Akseli Valmunen

Akseli Valmunen (s. 1987) työskentelee Helsingistä käsin niin omien henkilökohtaisten projektien kuin toimeksiantojen parissa Suomessa ja ulkomailla. Hänen loputon kiinnostuksensa arkisiin yksityiskohtiin ja realistinen ote tuottavat yllätyksellisiä näkymiä elämästä ja hänet onkin palkittu työstään muun muassa vuoden nuorena pohjoismaisena valokuvaajana ja vuoden kuvajournalistina Suomessa. Tällä hetkellä Akseli työskentelee toimeksiantojen ohella monivuotisen projektin parissa aiheenaan maailman onnellisin valtio.

Tutustu Suomen värit by Finlayson -sarjan tuotteisiin lähimmässä myymälässä ja verkkokaupassa.

Katso tuotteet